Vahvuus suojamekanismina
Entä jos vahvuutesi onkin vain tapa piilottaa heikkoutesi?
Meitä opetetaan pienestä pitäen olemaan vahvoja. Selviytymään vastoinkäymisistä, pärjäämään omillamme ja näyttämään ulospäin, että kaikki on hallinnassa.
Mutta oletko koskaan pysähtynyt miettimään, mitä vahvuus oikeastaan tarkoittaa?
Onko vahva ihminen sellainen, joka ei koskaan tarvitse apua, ei näytä epävarmuuttaan eikä anna muiden nähdä haavoittuvuuttaan?
Vai voisiko todellinen vahvuus olla jotakin aivan muuta?
Tässä kirjoituksessa pohditaan sitä, miten vahvuudesta voi tulla suojamekanismi.
Ihminen voi rakentaa itselleen vahvan ulkokuoren peittääkseen oman heikkoutensa.
Tällainen vahvuus ei kuitenkaan välttämättä kerro ihmisen sisäisestä voimasta, vaan päinvastoin siitä, ettei hän ole vielä uskaltanut kohdata omaa haavoittuvuuttaan, tai pelkää paljastamasta sitä muille.
Kun vahvuudesta tulee selviytymiskeino, suojamekanismi
Jos ihminen on oppinut, ettei heikkouden näyttäminen ole turvallista, hän saattaa alkaa rakentaa identiteettiään pärjäämisen, suorittamisen ja hallinnan tunteen ympärille.
Hänestä voi tulla ihminen, joka kantaa vastuuta kaikesta, ei pyydä apua, ei halua olla kenellekään vaivaksi ja pyrkii selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta yksin.
Ulospäin hän saattaa näyttää poikkeuksellisen vahvalta.
Mutta mitä tapahtuu hänen sisällään?
Ehkä hän ei uskalla epäonnistua. Ehkä hän kokee arvonsa riippuvan siitä, kuinka paljon hän saa aikaan. Ehkä hänen on vaikea ottaa vastaan huolenpitoa, koska hän on tottunut olemaan se, joka huolehtii muista.
Silloin vahvuudesta on voinut tulla vankila, jonka sisällä ihminen ei enää uskalla olla kokonainen oma itsensä.
Kohtaan jatkuvasti vastaanotollani asiakkaita, joiden kanssa työstämme näitä teemoja. Olen myös itse työstänyt itseni ulos samasta pärjäämisen tilasta. Kun sisäinen perusturvan tunne puuttuu, pidämme itsemme selviytymistilassa, jolloin vahvuudesta tulee helposti selviytymismekanismi.
Mitä kaikkea yritämme saavuttaa tullaksemme hyväksytyiksi?
Ihminen voi myös pyrkiä peittämään sisäistä epävarmuuttaan ulkoisilla saavutuksilla.
Rahalla, vallalla, asemalla, ulkonäöllä, omaisuudella, tai muiden ihmisten ihailulla.
Niissä itsessään ei tietenkään ole mitään väärää.
On täysin mahdollista tavoitella menestystä, vaurautta ja kaunista elämää terveestä, itseään arvostavasta lähtökohdasta. Ratkaisevaa onkin se, mistä tarpeesta käsin tavoittelemme näitä asioita.
Haluanko menestyä, koska nautin itseni toteuttamisesta ja mahdollisuuksieni hyödyntämisestä, vai tarvitsenko menestystä todistaakseni itselleni ja muille, että olen riittävä? Pidänkö huolta ulkonäöstäni, koska arvostan itseäni ja nautin siitä, vai siksi, että pelkään, etten muuten kelpaa? Haluanko tulla nähdyksi sellaisena kuin olen, vai sellaisena kuin toivon muiden näkevän minut?
Näiden kysymysten äärelle pysähtyminen voi paljastaa hyvin olennaisia asioita suhteestamme itseemme.
Ulkokuoren rakentamisen hinta voi olla yksinäisyys
Jos käytämme valtavasti energiaa siihen, että muut näkisivät meistä vain huolellisesti rakennetun version, mitä he oikeastaan oppivat tuntemaan?
He saattavat ihailla saavutuksiamme, vahvuuttamme, ulkonäköämme, tai kykyämme selviytyä, mutta tuntevatko he silloin sinut ? Uskallatko heidän antaa tuntea todellisen itsesi?
Jos ihminen ei koskaan näytä epävarmuuttaan, tarvitsevuuttaan, keskeneräisyyttään, tai pelkojaan, hän saattaa jäädä vaille juuri sitä, mitä syvimmillään kaipaa, eli kokemusta siitä, että tulee rakastetuksi omana itsenään. Ei siksi, mitä hän tekee, saavuttaa, tai antaa muille, vaan siksi, kuka hän on.
Tässä piilee ristiriita. Ihminen saattaa rakentaa ulkokuoren suojellakseen itseään torjutuksi tulemiselta, mutta samalla tuo suoja voi estää häntä kokemasta aitoa läheisyyttä ja yhteyttä toiseen ihmiseen.
Todellinen vahvuus ei edellytä heikkouden puuttumista
Minusta erityisen tärkeä ajatus on se, ettei vahvuus ja heikkous ole toistensa vastakohtia. Itseasiassa ajattelen, että haavoittuvuus on vahvuutta. Esimerkiksi rakkaus vaatii rohkeutta, koska siinä asettaa itsensä haavoittuvaan tilaan. Ilman rakkautta olet untouchable, eli sinua ei voi satuttaa. Mitä tahansa tapahtuukin, ilman tunnetta tapahtumalla ei ole vaikutusta sinuun. Kun avaat sydämesi ja uskallat rakastaa, annat toiselle sydämesi, joka on kuin ohutta lasia toisen käsissä. Jos toinen päättää pudottaa sen, se hajoaa. Mitä enemmän rakastat, sitä ohuempaa lasia sydämesi on toisen käsissä.
Ihminen voi olla samanaikaisesti vahva ja haavoittuva. Hän voi olla itsenäinen ja silti tarvita muita. Hän voi olla menestynyt ja silti tuntea epävarmuutta. Hän voi tehdä asioita rohkeasti, ja silti pelätä. Todellinen vahvuus ei ole sitä, että onnistumme poistamaan itsestämme kaiken heikkouden. Se on vain itsemme kovettamista, mikä estää aidon yhteyden. Ja ilman aitoa yhteyttä ei ole aitoa läheisyyttä.
Tähän liittyy osaltaan myös nöyryys. Nöyryys ei tarkoita itsensä vähättelyä, alistumista, tai omasta arvostaan luopumista. Se tarkoittaa kykyä nähdä itsensä keskeneräisenä ja suhtautua itseensä hyväksyvästi, ilman tarvetta esittää enempää, tai vähempää kuin on.
Kun ihminen tunnistaa omat rajansa, puutteensa ja haavoittuvuutensa, hänen ei enää tarvitse käyttää kaikkea energiaansa niiden peittämiseen. Silloin voi alkaa elää vapaammin.
Sinun ei tarvitse todistaa riittävyyttäsi
Pysähdy hetkeksi tämän ajatuksen äärelle.
Mitä tapahtuisi, jos sinun ei enää tarvitsisi vakuuttaa ketään omasta riittävyydestäsi? Jos sinun ei tarvitsisi aina jaksaa, onnistua, tietää, osata kaikkea, tai selviytyä? Jos voisit myöntää tarvitsevasi apua ilman, että kokisit sen vähentävän arvoasi? Tai jos voisit olla keskeneräinen ja silti täysin hyväksyttävä?
Meillä jokaisella on puolia, joita emme välttämättä halua näyttää muille. Joskus emme halua edes itse nähdä niitä itsessämme. Niiden kohtaamista kutsutaan varjotyöksi. Kuitenkin, juuri niiden kohtaaminen voi olla yksi tärkeimmistä askelista kohti syvempää itsetuntemusta ja itsensä kunnioittamista. Sillä itsensä kunnioittaminen ei tarkoita vain omien vahvuuksien arvostamista, vaan se tarkoittaa myös sitä, että lakkaamme hylkäämästä itseämme.
Sinun ei tarvitse olla haavoittumaton ollaksesi vahva. Eikä sinun tarvitse olla täydellinen ollaksesi rakkauden arvoinen.
Todellinen vahvuus alkaa juuri siitä hetkestä, kun uskallamme luopua tarpeesta näyttää vahvoilta. Kun tunnemme olomme turvalliseksi juuri tällaisina.
Itsekunnioituksen Avaimet - perusteet verkkokurssi julkaistaan pian!
Vaikka kyse on vasta perusteista, ennen varsinaista ryhmävalmennusta (verkkokurssi ei sido jatkovalmennukseen), sisältää se valtavan syväsukelluksen itseesi ja niihin "asetuksiin", joiden pohjalta toimit, reagoit ja tulkitset. Kurssilla riittää pureskeltavaa ja se sisältää paljon harjoituksia, joissa edetään viikoittain.
Laita viimeistään nyt uutiskirje tilaukseen, jotta et ohita lanseeraustarjousta!
Olen puhumassa itsensä kunnioittamisen vaikutuksista arkisiin valintoihimme I love me-messuilla, lauataina 17.10, Wellness corner osasto 7n128, hallissa 7.
Lämmöllä,
Viivi
Kommentit