Spiritual Bypassing - Kasvua vai pakenemista

Hyvää tarkoittava henkisyys voi joskus koitua loukuksi, joka vie kauemmas yhteydestä.

Henkisyys voi vapauttaa ihmisyyden kärsimyksestä, mutta sen tarkoitus ei ole sulkea pois ihmisyyttä, vaan syventää sitä.

Törmäsin hiljattain termiin, joka selitti ilmiöitä, joita olin ihmetellyt. Tässä kirjoituksessa kirjoitan näistä ilmiöistä, joita kutsutaan termillä spiritual bypassing.

Aito henkisyys vai spiritual bypassing

Henkisyys voi parhaimmillaan lisätä myötätuntoa, läsnäoloa ja kykyä kohdata niin itsensä kuin toiset ihmiset syvemmin. Joskus käy kuitenkin päinvastoin ja henkisistä opeista tulee tiedostamatta keino välttää epämukavia tunteita, ristiriitoja, tai vastuuta. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä spiritual bypassing, eli henkinen ohittaminen.

Psykoterapeutti John Welwood toi termin psykologiseen keskusteluun jo 1980-luvulla. Hän havaitsi, että monet ihmiset käyttivät meditaatiota, filosofiaa ja henkisiä opetuksia välttääkseen niitä asioita, jotka olisi pitänyt tuntea, käsitellä ja kohdata. Henkisyys voi siis myös olla tapa paeta todellisuutta samaan tapaan kuin päihteet ja muut riippuvuudet.

Mitä on henkinen ohittaminen

Henkinen ohittaminen tarkoittaa sitä, että ihminen käyttää henkisiä ajatuksia, tai uskomuksia, suojautuakseen omilta tunteiltaan, joita on vaikea kohdata itsessään. Henkisillä viisauksilla voidaan esimerkiksi vältellä ja sivuuttaa hankalia keskusteluja, tai omia tunteita, ns. "henkisillä poliittisilla toteamuksilla".

"Henkisyyden tarkoitus on lisätä empatiaa ja yhteyttä itseen ja muihin, sekä parantaa kommunikaatiota ja ymmärrystä, ei vähentää niitä."

Kasvun tarkoitus on lisätä empatiaa

Jos jokin kehityssuunta johtaa siihen, että ihminen kuuntelee läheisiään aiempaa huonommin, silloin on perusteltua pysähtyä pohtimaan, onko jotain jäänyt integroitumatta. Tällaisia kasvuun tähtääviä keinoja voi olla henkisyys, terapia, tai mikä tahansa hyvää tarkoittava keino, jotka kaikki voivat imaista aloittelijan syvemmälle kuin olisi ollut tarkoituksenmukaista. Ihminen voi tehdä tällöin itselleen uuden identiteetin ja tulla jopa fanaattiseksi siitä.

Heiluri voi hakea tasapainoa ääripäästä, ennen kuin uusi minuus tasapainoittuu ja integroituu osaksi itseä. Tällöin esimerkiksi omia rajoja opettelevasta voi tulla hetkellisesti itsekäs. Henkisyyden tarkoitus on lisätä empatiaa ja yhteyttä itseen ja muihin, sekä parantaa kommunikaatiota ja ymmärrystä, ei vähentää niitä. Spiritual bypassing on ikään kuin loukku, mutta se voi olla myös vaihe, ennen kuin aito henkisyys syvenee.

New Age, uusi uskonto?

New Age on jo 1960- ja 1970-luvuilla syntynyt henkinen liike, joka pitää sisällään paljon hyviä asioita, jotka olen itsekin löytänyt sisältäni ilman ulkoisia oppeja. En kuitenkaan koe kuuluvani liikkeen edustajiin ja moni "henkinen ihminen" varmaan samaistuu tähän. Käytän lainausmerkkejä siksi, etten varsinaisesti pidä sanasta henkinen, koska siihen liittyy niin paljon harhaanjohtavia olettamuksia, enkä sinänsä tunne tarvetta nimetä ihmisen perus olemusta mitenkään. Ihminen joko on yhteydessä itseensä ja kaikkeen, tai jollain tasolla sulkenut tämän luontaisen kyvyn itsestään.

Vaikka New Age kuulostaa hyvin pitkälti siltä, miten itsekin koen maailman, siihen liittyy kuitenkin myös puutteensa ja rajoittuneisuutensa, sillä siihen liittyy jossain määrin vastustusta perinteistä tieteellistä materialismia kohtaan. Mielestäni kaikki äärilaitaan viety aate on hukannut tasapainonsa, eikä ole linjassa todellisen kaikkeuden kanssa.

Terveellisesti syöminen on hyväksi ihmiselle, mutta ortorektiseksi mennessään elämäntapa kääntyy hyvinvointia vastaan. Liikunta on osa ihmiskehon tarpeita, mutta muuttuessaan pakkomielteiseksi se ei ole enää hyväksi keholle, vaan päin vastoin. Kaikessa on kyse tasapainosta. Niin fyysisen kehon tarpeissa kuin chakroissakin, jotka ovat ns. fyysisen kehon jatke. Mitä vahvempi kehoyhteys, sitä vahvempi energiavirtaus kehon ulkopuolella. Mitä parempi fyysinen terveys, sitä vahvempi energia myös energiakehossa. Toki energiakehoa hoitamalla voidaan vaikuttaa myös fyysiseen kehoon, eli homma toimii molempiin suuntiin. It's all about balance. Siksi puhun aina kokonaisuudesta ja homeostaasista, eli tasapainosta.

Spiritual bypassing ei ole merkki pahasta ihmisestä, vaan on usein yritys selviytyä.

Egon pönkitystä uudessa muodossa

Risto Kuulasmaa puhuu kirjallisuudessaan siitä, kuinka aloitteija niin henkisyydessä kuin materialismissa, viestii kiinnostuksensa kohdetta ulkomaailmaan pintakerroksissa. Kun aloittelija on polun alussa epävarma ja haluaisi olla jo perillä, valaistuneena tai rikkaana, hän viestii ulkomaailmaan ulkomuodolla ja materialla, kuten tyylillä, koruilla, tai vaatteilla, jotka ovat oppilaan pintakerros ja signaali ympäristöön vahvistuksen, tuen ja yhteenkuuluvuuden tarpeista, matkalla kohti ydintä. Tämä näyttämisen tarve häviää, kun suhde henkiseen tai materialistiseen suuruuteen syvenee ja integroituu arkeen. Kokenutta mestaria ei tunnista ulkomuodon perusteella.

Lainaan tähän lähes sellaisenaan pätkää uskontopsykologiasta, joka tutkii puolueettomasti eri uskontoja ja pyrkii neutraaliin näkökulmaan ja kuuluu sosiaalitieteiden tiedeyhteisöön:

"Mitä yksipuolisempi tietty asenne on, sitä vahvemmaksi tulee sen vastakohta. Tietoinen asenne voi olla niin vahva, että se johtaa fanaattisuuteen. Tällaisessa vastaparien lukitsemisessa ihmisestä tulee neuroottinen ja hänen toimintakykynsä laskee, tai voi jopa lamaantua sisäisten ristiriitojen seurauksena." Tämä pätee mielestäni ihan kaikkeen, kun jokin aate viedään äärilaitaan ja uppoudutaan vain yhteen sektoriin. Tämä sektori alkaa näyttäytyä ainoana ja kaikkivoipaisena, ja muiden sektorien vaikutus kokonaisuuteen hämärtyy. Tätä tavataan myös hyvinvointialoilla.

"Henkisyyden tarkoitus ole päästä ihmisyyden yläpuolelle. Sen tarkoitus on tulla ihmisemmäksi."

Henkisyys, uusi uskonto?

Uskontopsykologia osoittaa, kuinka uskonnot ovat kautta aikojen erottaneet ihmisiä toisistaan. Uskonnosta vapaa henkisyys on mielestäni vapautta kuulla omaa sisäistä ääntä ja löytää totuus, hyvyys ja viisaus itsensä sisältä, sekä kyky tehdä valintoja itsensä ja muiden parhaaksi, mutta moni tekee henkisyydestä itselleen uskonnon raameineen, rajoituksineen ja uskomuksineen. Näennäistä vapautta palvelevaa toimintaa harjoitetaan sokeasti unohtaen, että niin ihmisyyden kuin henkisydenkin ydin on yhteisöllisyys ja vastuun kantaminen itsestään ja yhteisestä hyvästä. Osa heittäytyy henkisyyden nimissä esimerkiski yhteiskunnan elätettäväksi, kutsuen sitä vapaudeksi, ymmärtämättä, mitä vapaus tarkoittaa. Henkinen teollisuus on kuitenkin sama loukku kuin Matrix, jota hän yritti paeta.

Olen itsekin hyvin henkinen, vaikka en tykkää sanasta henkinen. En vain tiedä, millä muulla sanalla sitä kuvaisi. Löysin henkiset lainalaisuudet ja viisaudet sisältäni ensin ja kuulin ja luin niistä vasta myöhemmin, saaden nimiä ja termejä tuntemuksilleni. Aloitin itsereflektoimaan 14-vuotiaana, ja viettämään paljon aikaa yksin kotona pohtien, miksi tunnen niinkuin tunnen ja miksi tämä maailma tuntuu välillä oudolta. Henkinen havainnointi syveni lähes nykyiselleen vuosina 2016-2019, jolloin meditoin keskimäärin 5h päivässä, tietämättä edes meditoivani - vapaapäivinä usein enemmän, työ ja opiskelupäivinä joskus hieman vähemmän. Lähtökohtaisesti tätä tapahtui valtaosan vapaa-ajastani, poislukien liikuntaan kulunut aika. Silti yksin oleminen ei tuntunut yksinäisyydeltä - ja tapasinhan minä työssäni ihmisiä.

Niiden tuntien aikana mieleeni alkoi pulpahdella enemmän ja enemmän asioita kuin tyhjästä, sekä käyden läpi lapsuuden ja nuoruuden pettymyksiä, joita en osannut aiemmin tuntea rehellisesti. En yhdistänyt sitä vielä silloin henkisyyteen, koska en tiennyt, mitä henkisyys on. Sanana henkisyys ei resonoinut silloinkaan, kuten ei uskontokaan. Perehdyttyäni henkisyyteen ymmärsin olevani henkinen, mutta samasta syystä en tykkää kutsua olemista henkisyydeksi. Minulle se on jotain, mikä meissä on yhtälailla kuin fyysisyys. Minulle se ei ole ulkoa opeteltavia totuuksia, tai ulkoista habitusta. Erästä ystävääni lainaten: "Olet lammas suden vaatteissa", koska "henkisyys" ei näy minusta ulospäin.

Kerron tämän siksi, että oman kokemukseni kautta uskon muillakin olevan kyky löytää vastaukset sisältään, ilman ulkoisia ohjeita. Toisaalta taas, joillain niin kutsutussa sielunsopimuksessa tämä menee toisinpäin, eli tieto tulee etsiä ulkoa sisään. Heillä näkisin olevan tärkeää tunnustella tarkasti sitä, mikä tieto tuntuu kehossa olevan totta. Mitä parempi kehoyhteys, sen helpompi sen kautta on tuntea. Matkalla voi olla myös tarkoituksenmukaista tutkia sivupolkuja, ennen oikealle tielle löytämistä. Tutkitpa mitä polkua tahansa, pyri säilyttämään tasapaino henkisen ja fyysisen välillä, ja olemaan hyvä itselle ja muille. Ei siis ole väärin etsiä tietoa itselle sopivalla tavalla.

Ymmärrys ja todellinen henkinen kasvu

Ymmärtäminen alkaa, kun ihminen pystyy kuvaamaan toisen kokemuksen niin hyvin, että toinen sanoo “Juuri tuota tarkoitin.”

Henkisyys alkaa muuttua ongelmaksi silloin, kun siitä tulee tärkeämpää olla oikeassa kuin olla yhteydessä. Ei siksi, että ajatukset olisivat olleet vääriä, mutta ne ohittavat keskustelun ytimen. Karrikoituna esimerkkinä, jos toinen sanoo “Jalkani on murtunut", siihen vastataan vaikkapa “Kaikki ihmiset kuolevat joskus.” Lause on totta, mutta se ei kohtaa keskustelussa toista osapuolta, vaan ohittaa sen täysin ilman tunneälyä ja empatiaa. Tai, jos toinen sanoo "Minusta tuntuu, etten tullut kuulluksi", toinen vastaa "Kaikki kokemukset syntyvät omassa mielessä" tai "Me tarkastellaan asiaa eri tasolta", sen sijaan, että hän olisi kiinnostunut siitä, miksi toinen koki niin, ymmärtääkseen toista. Huomio ohjataan pois ihmissuhteesta ja omasta haavoittuvuudesta, tai keskeneräisyydestä.

Henkisyyden tarkoitus ole päästä ihmisyyden yläpuolelle. Sen tarkoitus on tulla ihmisemmäksi. Se näkyy siinä, että ihminen pystyy pyytämään anteeksi, pystyy myöntämään olleensa väärässä, kestää ristiriitoja, uskaltaa tuntea ja kykenee olemaan läsnä ilman tarvetta ratkaista kaikkea. Todellinen viisaus ei siis tee ihmisestä etäisempää. Se tekee hänestä helpommin lähestyttävän.

"Aidosti henkinen ihminen ei pelkää tunteita, vaan näkee keskeneräisyytensä ilmentymät kasvumahdollisuutena."

Henkisyys voi muuttua identiteetiksi

Joskus ihmisestä ei tulekaan vapaampi, vaan hän vain rakentaa uuden identiteetin. Ennen hän saattoi ajatella olevansa esimerkiksi ahkera, nyt hän ajattelee olevansa “henkisesti herännyt”. Mutta identiteetti toimii samalla tavalla - se tarvitsee jatkuvasti vahvistusta. Silloin ihmisen on vaikea myöntää olevansa esimerkiksi kateellinen, vihainen, häpeissään, tai loukkaantunut, koska “henkisen ihmisen” ei kuulu olla sellainen. Tällöin voi olla vaikea myöntää olevansa keskeneräinen, mitä me kaikki lopulta ollaan ihan loppuun saakka. Myös nondualismista voi tulla puolustusmekanismi, ilman käsitteen syvää ymmärrystä.

Spiritual bypassing selviytymismekanismina

On hyvin inhimillistä, että henkinen ohittaminen tuntuu houkuttelevalta ja siihen ajautuu helposti huomaamattaan, sillä tunteet sattuvat, pettymys sattuu, syyllisyys sattuu, tai tuntuu vähintäänkin hyvin epämukavalta, läheisyys asettaa sinut haavoittuvaan asemaan, jne. Ne pakottavat kohtaamaan keskeneräisyytensä. Moni siirtyy huomaamattaan tukahduttamaan tunteitaan järkeilyllä. On paljon helpompaa siirtyä ajattelemaan tietoisuutta, universumia, tai egon toimintaa kuin istua oman kivun äärellä. Siksi henkinen ohittaminen ei ole merkki pahasta ihmisestä, vaan on usein yritys selviytyä. Siksi siitä voi helposti tulla uusi selviytymismekanismi. Silloin ihminen ei enää kohtaa tunteitaan ja kokemusta, vaan alkaa selittämään niitä - esimerkiksi opituilla viisauksilla. Aidosti henkinen ihminen ei pelkää tunteita, vaan näkee keskeneräisyytensä ilmentymät kasvumahdollisuutena. Hänen sisäinen turva on riittävän vahva myöntääkseen olleensa väärässä ja tuntevansa vaikeita tunteita. Hän tietää jokaisella tunteella olevan jokin viesti ja tutkii mielenkiinnolla, mitä tunteen takana on, tietäen, ettei tunne ole koko totuus.

Kun rakkaus sinussa kasvaa, tulet automaattisesti paremmaksi itselle ja muille.

Yhteenvetona voisin todeta, että todellinen kasvu ei näy siinä, kuinka hienoja ajatuksia ihminen osaa toistaa. Se näkyy siinä, kuinka turvalliseksi hänen seuransa tuntuu toiselle ihmiselle. Jos toinen lähtee jokaisesta keskustelusta kokien tulleensa nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi, henkisyys on muuttunut eläväksi viisaudeksi. Jos taas ihmiset lähtevät keskusteluista kokien, että heidän tunteensa ohitettiin, viisaus on saattanut muuttua suojamuuriksi. Henkisyys ei tee ihmisestä automaasttisesti emotionaalisesti kypsää. Henkisyyden ei koskaan ole tarkoitus korvata ihmissuhdetaitoja.

Lopuksi haluan muistuttaa, että ollaan armollisia itsellemme ja muille. Me kaikki ollaan tällä matkalla omassa vaiheessamme, kaikki keskeneräisinä.

Rakkautta ja valoa Sinulle toivottaen,

Viivi Bäck