Mitä on henkinen herääminen

Suuri osa ongelmistasi kumpuaa "sisäisen lapsesi" haavoista.

On hetkiä, jolloin elämä pysähtyy. Se voi olla äkillinen kriisi, uupuminen, menetys, tai vain hiljainen tunne siitä, että kaikki ei ole kohdallaan. Näissä hetkissä jokin sisällämme alkaa kuiskata: Kuka minä oikeastaan olen? Ei se, mitä teen työkseni, tai miltä näytän, vaan kuka minä todella olen, kun kaikki roolit ja odotukset riisutaan pois.

Tuo kysymys on henkisen heräämisen alku.

Herääminen ei ole valaistumista – se on muistamista

Usein puhutaan henkisestä heräämisestä kuin se olisi jokin mystinen valaistuminen, tai suuri oivallus, joka muuttaa kaiken kerralla. Todellisuudessa herääminen on enemmänkin prosessi kuin hetki. Se ei ole sitä, että yhtäkkiä tulee joksikin, vaan sitä, että lakkaa olemasta jotain, mitä ei koskaan ollutkaan.

Herääminen ei ole uuden identiteetin rakentamista, vaan väärien kuorien pudottamista. Se on muistamista siitä, kuka olit ennen kuin opit pelkäämään ja ennen kuin ympäristö alkoi määritellä sinut. Ennen kuin aloit tehdä kompromisseja saadaksesi hyväksyntää. Herääminen on kuin kotiinpaluu, mutta paikkaan, jota ei voi löytää ulkopuolelta, koska se on sinussa.

"Moni henkinen herääminen alkaa epämukavuudesta. Siitä, että nykyinen elämä tuntuu tyhjältä, vaikka kaikki olisi ulkoisesti hyvin."

Miten unohdimme keitä olemme?

Jo lapsena opimme mukautumaan. Ehkä opit, että kun olet kiltti, saat huomiota. Kun yrität miellyttää, sinua rakastetaan. Opit, että itku on heikkoutta ja pitää olla järkevä. Opit, että maailma on paikka, jossa pitää suorittaa, olla tehokas ja pärjätä. Ja jokaisella näillä oppitunnilla kadotit pienen palan itsestäsi.

Meille opetetaan, kuka meidän kuuluu olla. Vanhemmat, opettajat, kulttuuri, some – kaikki rakentavat kuvaa siitä, millainen “onnistunut” ihminen on, ja me kasvatamme identiteetin sen ympärille. Koulut, urat, saavutukset, ulkoinen elämä – ne kaikki rakentuvat usein sen varaan, kuka meidän pitäisi olla, ei sen varaan, kuka me olemme oikeasti. Ja näin hukkaamme usein yhteyden itseemme ja siihen, mitkä juuri meidän lahjat ja vahvuudet ovat tässä elämässä. Ajaudumme elämään jonkun muun elämää, emme sitä, joka olisi meidän itsemme näköistä ja korkeimmaksi parhaaksemme.

Heräämisen alku: epämukavuus

Moni henkinen herääminen alkaa epämukavuudesta. Siitä, että nykyinen elämä tuntuu tyhjältä, vaikka kaikki olisi ulkoisesti hyvin. Parisuhde, ura, talo, arki – kaikki saattaa näyttää hyvältä, mutta jokin ei tunnu oikealta. Tunne voi ilmetä sisäisenä levottomuutena, ahdistuksena, tai masennuksena. Se voi olla tunne, ettei jaksa enää esittää, ettei ole "kotona” omassa elämässään.

Tämä vaihe on kriittinen. Se on kuin särö suojakuoressa. Jos sen yrittää paikata nopeasti – uudella projektilla, lomalla, päihteillä, merkityksettömillä suhteillä, tai muilla valinnoilla ilman rehellisyyttä – särö kasvaa. Mutta jos sen uskaltaa kohdata, eheytymisen matka alkaa.

Haava on ikkuna, josta valo pääsee sisään.

Oman totuuden etsiminen

Herääminen pakottaa kysymään itseltään kysymyksiä, kuten:

”Kuka minä olen, jos en ole se, mitä teen?”

”Kuka minä olen, jos en ole se, mitä muut minusta ajattelevat?”

”Kuka minä olen, jos en ole tämä rooli, jota olen elänyt?”

Heräämisen matka ei ole helppo. Siinä ei ole valmiita vastauksia. Se vaatii rehellisyyttä, itsetutkiskelua ja kykyä olla epämukavuudessa. Se vaatii sitä, että uskaltaa kyseenalaistaa kaiken itsessään: omat uskomukset, arvot, suhteet, valinnat. Ei siksi, että kaikki olisi väärin, vaan siksi, että vasta kun asioita tutkii rehellisesti, voi tietää mikä on itselle totta.

Henkinen herääminen ei ole käännös kohti uutta identiteettiä – se on paluu siihen, mikä on ollut totta aina, mutta mikä on hautautunut elämän vaatimusten ja pelkojen alle.

Merkkejä siitä, että herääminen on käynnissä

Tunne irrallisuudesta: Kaikki tuntuu vieraalta. Työ, ihmiset, elämäntapa – mikään ei enää tunnu omalta.

Kriisit: Uupuminen, ero, menetys – jokin pysäyttää ja pakottaa katsomaan elämää uudesta kulmasta.

Kysymys “miksi?” Ei enää riitä, että näin tehdään, vaan haluat tietää, miksi minä teen näin?

Haluttomuus esittää: Kasvava tarve olla aito, vaikka se tarkoittaisi mahdollisia konflikteja, tai yksinäisyyttä.

Herkistyminen: Intuitio voimistuu, luonto vetää puoleensa, hiljaisuus tuntuu paremmalta kuin hälinä ja meluisat paikat.

Kiinnostus ”henkisyyteen”, kuten meditaatioon, sisäiseen työskentelyyn, tai merkityksen etsimiseen

"Ego on hyvä renki, mutta huono isäntä."

Mitä muistaa, kun muistaa kuka on?

Kun alkaa muistaa, kuka on, elämä muuttuu – ei siksi, että ulkoinen maailma muuttuisi, vaan koska suhtautuminen siihen muuttuu.

Rauha: Ei tarvitse todistella enää mitään. Ei itselle, ei muille.

Vapaus: Saa olla keskeneräinen. Saa sanoa ei. Saa valita toisin.

Yhteys: Ei tunne olevansa yksin. Tuntee kuuluvansa johonkin suurempaan.

Rakkaus: Ei tarvitsemisen tunne, vaan syvä hyväksyntä itseä ja toisia kohtaan.

Se, että muistaa kuka on, ei tarkoita, että kaikki elämässä olisi sen jälkeen kevyttä ja helppoa. Haasteita on edelleen, mutta niihin suhtautuu eri tavalla. Ei enää identifioidu haasteisiin ja ongelmiin, eikä enää rakenna minuutta sen varaan, mitä tapahtuu ulkopuolella.

Ego vastaan todellinen minä

Yksi keskeisimmistä teemoista heräämisessä on ego – se tarina, jonka olemme rakentaneet itsestämme. Ego ei ole vihollinen, mutta se ei ole koko totuus. Se on kuin näyttelijä, joka luulee oikeasti olevansa roolihahmonsa. Ego on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Egokuolema (ego death) tarkoittaa psykologista ja usein myös henkistä kokemusta, jossa yksilön minäkuva, identiteetti ja erillisyyden tunne liukenevat hetkellisesti, tai pysyvästi. Se on tila, jossa ihminen lakkaa samaistumasta siihen “minään”, joka perustuu tarinoihin, uskomuksiin, rooleihin ja mielen sisäisiin rakenteisiin.

Egokuolema voi tuntua yhtä aikaa pelottavalta ja vapauttavalta, koska se ravistelee kaikkea tuttua. Sitä kuvataan usein kuin “verhon putoamisena”, jolloin ihminen näkee itsensä ja todellisuuden ilman niitä suodattimia, joita ego normaalisti käyttää. Tätä aihetta käsitellään Itsekunnioituksen Avaimet™-valmennuksessa, mutta voit saada tukea prosessiin myös energiahoidosta, tai terapiasta. Ilman turvallista ohjausta kokemus voi jäädä sekavaksi. Uusi olemus voi kaivata tukea sen integroimiseksi osaksi arkea.

"Keho ei valehtele. Hengitys ja liike palauttavat tähän hetkeen. Kokeile rohkeasti myös energiahoitoa tukemaan prosessia."

Herääminen on prosessi, jossa näemme egon läpi. Huomaamme, miten usein pelko, häpeä ja epävarmuus ohjaavat meitä, ja ikään kuin palvelemme näitä tunteita sen sijaan, että hallitsisimme niitä kohtaamalla ja hyväksymällä ne. Huomaamme, miten mielemme ohjaa meitä, emmekä me mieltämme. Huomaamme, miten halu tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi saa meidät unohtamaan oman totuutemme. Tällaiset tunteet kumpuavat usein epävarmuudesta ja riittämättömyyden tunteesta – itsekunnioituksen puutteesta.

Kaikki tunteet on kaikissa meissä ja kaikilla tunteilla on tarkoitus. Niillä on yleensä tärkeä viesti kerrottavanaan, jos suostumme kuunnella, mitä niillä on meille kerrottavanaan. Usein kiellämme epämiellyttävät tunteet, emmekä suostu kohtaamaan niitä itsessämme. Tätä kohtaamista kutsutaan varjotyöksi, mikä myös on yksi osa-alue Itsekunnioituksen Avaimet™-valmennusta.

Todellinen minä ei tarvitse vahvistusta. Se vain on. Se ei kilpaile, ei vertaile, ei väitä. Se on hiljainen läsnäolo, joka pysyy muuttumattomana kaiken keskellä.

Susi lampaan vaatteissa

Ego ei ole pelkkä “paha” – se on välttämätön, jotta voimme elää arkielämässä, mutta jos samaistumme egoon, alamme uskoa, että olemme vain "roolimme", ajatuksemme, tunteemme ja menneisyytemme.

Egokuolemassa identiteetti liukenee, etkä enää koe olevasi nimi, ammatti, saavutuksesi, tai eräänlainen rooli, vaan puhdas tietoisuus, joka voi kokea äärimmäistä vapautta ja rakkautta.

Näin vahvistat yhteyttä itseesi

Henkinen herääminen ei ole päämäärä, vaan polku. Jokaisella se näyttää erilaiselta. Tässä muutama asia, jotka auttavat pysymään yhteydessä itseensä:

• Hiljaisuuden voima: Etsi hetkiä, joissa ei ole ärsykkeitä. Meditoi. Kävele luonnossa. Kuuntele itseäsi.

• Kirjoittaminen: Kirjoita ylös tunteita, kysymyksiä, havaintoja. Se auttaa jäsentämään sisäistä maailmaa.

• Rehellisyys: Uskalla olla totta. Itsellesi ja toisille. Se voi pelottaa, mutta vapauttaa. Voit myös työstää näitä turvallisesti ammattilaisen kanssa.

• Rajojen asettaminen: Kaikki mikä kuluttaa liikaa, ei kuulu sinulle. Et ole velkaa kenellekään omaa hyvinvointiasi.

• Yhteys muihin etsijöihin: Etsi yhteisö, jossa saa olla auki, kysyä ja jakaa ilman rooleja.

• Kehollisuus: Keho ei valehtele. Hengitys, liike, kosketus palauttavat tähän hetkeen. Kokeile rohkeasti myös energiahoitoa tukemaan prosessia.

Entä jos pelottaa?

Herääminen ei ole pelkästään kaunista, sillä se tekee usein myös kipeää. Pintaan voi nousta surua esimerkiksi siitä, miten pitkään on elänyt ristiriidassa itsensä kanssa, tai pelkoa siitä, mitä tapahtuu, jos lakkaa miellyttämästä muita. Voi myös ilmetä epävarmuutta siitä, mihin kaikki uusi johtaa.

Pelko kuuluu asiaan, mutta pelon läpi kulkeminen johtaa vapauteen. Hitaasti alat huomata, ettet kuole siihen, että näytät todellisen itsesi. Vaikka se toisi mukanaan luopumisia, et menetä kaikkea, vaan ainoastaan sen, mikä ei kuulunut sinulle alun perinkään. Olemalla yhteydessä itseesi löydät elämääsi ne asiat ja ihmiset, joiden kuuluu olla elämässäsi – kuinka muuten he tunnistaisivat sinut?

Itsekunnioitus ei ole itsekkyyttä

Itsekunnioitus ei ole ylimielisyyttä. Se ei ole muiden yläpuolelle asettumista, vaan itsensä arvostamista – omanarvon tuntemista.

Itsekunnioitus on sisäistä tunnetta siitä, että olen arvokas sellaisena kuin olen.

Kun omaksut tämän tunteen kehossasi, teet valintoja, jotka tukevat korkeinta parastasi.

Ilman itsekunnioitusta:

• omien rajojen asettamisessa on hankaluuksia

• haet hyväksyntää toistuvasti ulkopuolelta

• yrität ansaita lepoa, rakkautta, tai arvoa suorittamisen kautta

• koet uupumusta, riittämättömyyden tunnetta ja tunteiden hallinnan vaikeuksia

Terve itsekunnioitus on kuin sisäinen pohja, jolle rakentuu kaikki elämässä: ihmissuhteet, työ, hyvinvointi, terveys, jopa raha.

Itsensä kunnioittaminen perustuu rakkauteen ja arvostukseen – sekä itseä että muita kohtaan. Kun kunnioitat itseäsi, tunnistat omat tarpeesi, rajasi ja arvosi, ja toimit niiden mukaisesti. Tämä ei tarkoita, että sulkisit toiset ihmiset pois, tai ajattelisit vain itseäsi, vaan että pidät huolta siitä, ettet vahingoita itseäsi miellyttääksesi muita. Itseänsä kunnioittava ihminen osaa sanoa 'ei' silloin, kun se on tarpeellista, mutta hän tekee sen rehellisesti ja lempeästi. Itseään kunnioittava ihminen ymmärtää, että hänen hyvinvointinsa on myös muiden parhaaksi, sillä uupunut ja katkera ihminen ei pysty antamaan aidosti myöskään muille.

Itsekkyys taas kumpuaa pelosta ja puutteesta. Itsekäs ihminen asettaa omat tarpeensa muiden edelle välittämättä siitä, millaisia seurauksia hänen toiminnallaan on ympärillä oleville. Hän voi esimerkiksi vaatia, ottaa, tai hallita toisia, koska pelkää menettävänsä jotakin, tai kokee, että hänen tarpeensa ovat tärkeämpiä kuin muiden. Itsekkyydessä ei ole tilaa aidolle yhteydelle, tai kunnioitukselle – se perustuu erillisyyden ja kilpailun ajatukseen. Itsekkyys on kovuutta, jossa yhteys niin itseen kuin muihinkin on katkennut.

Ero itsekunnioituksen ja itsekkyyden välillä näkyy myös siinä, miten päätöksiä tehdään. Itseään kunnioittava ihminen ajattelee “Mikä on itseni ja myös muiden parhaaksi pitkällä tähtäimellä?” Kun taas itsekäs ihminen kysyy: “Mitä Minä haluan juuri nyt?”

Voisi sanoa, että itsensä kunnioittaminen luo tasapainoa, kun taas itsekkyys rikkoo sitä.

Kun asetat rajasi rakkaudesta käsin, opetat myös muille, miten sinua voi kohdella. Se ei ole itsekkyyttä, vaan rohkeutta valita oma hyvinvointisi ja samalla luoda terveempiä ihmissuhteita.

Herääminen on rakkauden teko

Se, että "muistaa kuka on", on lopulta rakkauden teko. Rakkautta itseä kohtaan, mutta myös muita kohtaan. Kun ihminen elää totuudestaan käsin, hän ei enää tarvitse kontrollia, valtaa, tai hyväksyntää ulkoapäin. Hänestä tulee turvasatama itselleen - mutta myös toisille. Rakkaudellisuus itseä kohtaan on myös rehellisyyttä muille. Muiden ei tarvitse arvailla tahdotko oikeasti, tai oletko toisessa porukassa eri mieltä. Voit aina olla rehellinen itsellesi ja muille.

Juuri sitä maailma tarvitsee eniten: ihmisiä, jotka ovat aidosti itseään ja muita kunnioittaen keitä oikeasti ovat.

Nähdään vastaanotolla, etävastaanotoilla ja valmennuksissa! - Viivi

60 päivää maksutonta kuuntelua tämän mainoksen kautta!